Mikä siinä on, että ihminen ei koskaan ole tyytyväinen siihen mitä sillä jo on?
 
 Kaksi mielestäni parhainta teoriaa tulee tässä:
1.Ihminen voi olla täysin tyytyväinen vasta maan päällisen elämänsä jälkeen, kun hän on päässyt taivaaseen.
2.Ihminen ei ole tyytyväinen, koska tavoitteet pitävät elämää yllä. Minkälainen maailma olisi, jos kaikki olisi jo saavutettu, eikä mitään ponnistelemisen arvoista olisi enää jäljellä?



Itse himoitsen koko ajan jotakin. Mutta se on oikeastaan ihan kivaa, jollei haluaminen mene mahdottomuuksiin. Olen aina ollut tällainen haaveilijatyttö:)

 Tällä hetkellä himoitsen:
1.suklaavanukasta ja kermavaahtoa, paljon! :P
2.vihreitä tapetteja mun huoneeseen:)
3.auringon valoa<3
4.uusia vaatteita
5.himoitsen päästä matkustamaan junalla:D

 Haaveilen:
1.että ihastukseni tulisi meseen ja sanoisi minulle jotain mukavaa:)
2.että pääsisin matkustamaan ulkomaille
3.että minulla olisi iso, pehmeä sänky, niin kuin 'todellisella prinsessalla' (siitä herne sadusta) se olis semmonen katosvuode missä olis verhot:D